Mun joutsenet tappelivat tänään IHAN tosissaan! Aikasemmin olen nähnyt, kun pelkkä pullistelu, uhoaminen, piruettien teko toistensa edessä ja takaa-ajot ovat riittäneet reiviirirauhan palauttamiseen. Tänään ei sit näköjään riittänyt.
Viime kesän Kolmoset, nykyiset Viitoset, oli ihan rannassa suht omalla reviirillään. Mutta viime kesän Viitosten, nykyisten Nelosten, isä oli vetänyt herneen tosi syvälle nenään. Saavuin rantaan juuri tässä vaiheessa (ennen kuin näin mitään, kuulin siipien fomp-fomp -lentoäänen puiden takaa rannasta).
Viitoset lähtivät perheenä uimaan ulapalle ja Nelosten isä lähti perään. Isät uivat pitkään rinta rinnan ulapalle, kunnes lopulta pullistelu ja uhittelu muuttui tappeluksi.
Aivan mielettömällä raivolla kävivät toistensa päälle; huitoivat siivillä, purivat ja yrittivät hukuttaa toisiaan nousemalla päälle ja painamalla toisiaan veden alle.
Ainakin reilu vartti varrmaan tätä kesti. Sitten kauhukseni paikalle rientää Viitosten äiti lapsineen! Tuli ilmeisesti tukemaan puolisoaan taistelussa. Kauhulla katsoin, kun iiiihan pienet poikaset on siinä tappelevien joutsenten vieressä.
Jos mulla olisi ollut megafoni, niin olisin kyllä viimeistään tässä' vaiheessa karjunut niille, että jo riittää!!!!
Lapset ei saa altistua noin pienenä väkivallalle!
Lopulta Viitoset saivat Nelosten isän häädettyä pois. Sen jälkeen olikin suht hiljaista. Nelosten isä ui pesäsaarelleen ja Viitoset yhdelle toiselle kauemmalle saarelle. Molemmat isät ojentelivat sulkiaan ja itseään varmaan vajaan tunnin. Molemmilla onneksi näytti siivet vielä toimivan.
Jonkin ajan päästä Viitosten isä ui eteeni mantereen rantaan hetkeksi syömään ja sitten nousi siihen ihan eteeni kivelle sukimaan itseään lisää, hartaasti ja huolella.
Sitten palasi perheensä luo.
Ihan kuin olisi tullut vartavasten mua moikkaamaan.
Ja ketomaan päivän tapahtumista (jeps, mun joutsenet on tooosi viisaita ja osaavia).
Valitettavasti / onneksi tuo tappelu käytiin suht kaukana rannasta. Kuvien laatu tosi huonoa, kun zoomi oli tapissa ja silti piti rajata tosi ronskisti. Ja merellä oli jännää paksua helleutua. Onneksi toisaalta tapahtui noin kaukana, kun lähemmin ja tarkemmin katsottuna mä olisin varmaan ahdistunut potenssin sata...
Old dogs never die they just fade away.
Kärsivällisyyttä varmasti vaatii, että saa tallennettua tuollaisia otoksia 